globaalin etiikan puolesta

Israelin suurenmoinen huviretki ja muita näkökulmia rintamalinjoihin

In Uncategorized on huhtikuu 8, 2009 at 6:36 pm

Pasi Ilmari Jääskeläinen

Viime aikoina en ole saanut pakotetuksi itseäni ostamaan israelilaisia hedelmiä. Ehkä hedelmähessujen boikotointi rankaisee vääriä ihmisiä, mutta silti. Kaikki tiesivät jo Israelin Gaza-operaation aikana, että ei siellä kovin varovaisesti edetä, ja nyt sitten israelilaisten omat sotilaatkin paljastavat, mitä palestiinalaisten keskuuteen tehdyn militaristisen huviretken aikana tuli tehdyksi:

Israel was last night confronting a major challenge over the conduct of its 22-day military offensive in Gaza after testimonies by its own soldiers revealed that troops were allowed and, in some cases, even ordered to shoot unarmed Palestinian civilians.

In one of the testimonies shedding harsh new light on what the soldiers say were the permissive rules of engagement for Operation Cast Lead, one soldier describes how an officer ordered the shooting of an elderly woman 100 metres from a house commandeered by troops.

Another soldier, describing how a mother and her children were shot dead by a sniper after they turned the wrong way out of a house, says the ”atmosphere” among troops was that the lives of Palestinians were ”very, very less important than the lives of our soldiers”.

(Lähde: The Independent)

Jos tässä jokin on lohdullista, niin se, että vaikka joidenkin israelilaisten sotilaiden ihmisyys näyttäisi olevan hukassa, löytyy monilta myös omatunto. Se ei tosin lievitä Israelin sotakoneiston uhrien tuskaa.

Olisi mukava löytää ja lukea joskus uutinen, jossa Hamasin jäsenet esittävät kritiikkiä omiensa sotarikoksia kohtaan. Mutta ei taida itsekritiikki kuulua niiden poikien tapoihin. Kaikki on aina toisten syytä, ja jos joku osoittaa inhimillisyyttä, se on omaa ansiota ja suuri voitto. Oli todella järkevää Hamasilta uhota omaa voittoa, kun Israel viimein lopetti hyökkäyksensä, kun kaikki kuitenkin tiesivät, että halutessaan Israel olisi voinut teurastaa kaikki ja hyökkäyksen alkaminenkin oli Hamasin provokaatioiden syytä. Mutta joillekin oman profiilin nostaminen pyhittää vaikka koko oman kansan tapattamisen pyhässä sodassa.

Kiinnostavaa on myös se, kuinka kaavamaisia ihmiset kannanotoissaan ovat, kun Israel ja palestiinalaiset kahakoivat. Lehtiin ilmestyy aina samojen nimien kirjoituksia, joissa pyhitetään kaikki Israelin toimet raamatunlauseilla höystettynä, ja toisia kannanottoja, joissa on katsottu vasemmistolaisuuden käsikirjasta, että Israel pitää tuomita aina yksin syylliseksi ja Hamasia taas kannattaa, ihan vain ideologisista syistä, koska ateistinen marxilaisuus luonnollisesti on hyvin lähellä ääri-islamistista, uskonnollista lakia kannattavaa teokraattisuutta. Vasemmistolaisten mieleen ei toki juolahda, että Iranissa, missä jihadisteilla on ihan oma valtio, nimenomaan kommunistit vastustavat teokratiaa ja sen sortovaltaa. Ilmeisesti tätä asiaa ei ole Vasemmistolaisten Oikeiden Mielipiteiden Käsikirjaan muistettu lisätä.

Toisaalta feministejäkään ei näyttäisi kiinnostavan se, mitä konservatiivisissa islamilaisissa piireissä naisille tapahtuu. Muslimifeministit kiertelevät maailmalla selittämässä, että älkää nyt hyvät ihmiset suvaitko fundamentalistista islamia, te ette tiedä, mitä se meille tekee, mutta jostain syystä sisaruuden aate ei kanna kulttuuristen rajojen yli. Suomalaiset feministit syyttävät mielellään suomalaismiehiä väkivaltaisuudesta, naisten sortamisesta ja rasismista, mutta silmään ei ole osunut juurikaan sellaisia lausuntoja, joissa suomalaisfeministit olisivat huolissaan Suomessa asuvien musliminaisten oikeuksista. Ovatko suomalaisfeministit siis rasisteja (”mitä se meitä liikuttaa, mitä ähläminaisille kuuluu”), kulttuurirelativisteja (”naisen sortaminen islamin oppien mukaisesti on ihan eri asia kuin länsimaisen maskuliinisen hegemonian uhriksi joutuneen länsimaisen naisen syvä ahdinko koska se kuuluu heidän kulttuuriinsa”) vai pelkästään niin kyynisiä, että musliminaisten kulttuurisen sorron tarkastelun ajateltaisiin vievän resursseja omien etujen ajamiselta ja osoittavan asioita suhteellistamalla, että suomalainen mies ei sittenkään ole tyypillisesti kovin pahasti naista alistava sika?

Ei ole ihme, ettei Lähi-idän ongelmia saada ratkaistuksi, kun täällä sivistyneessä Suomessakin ideologiset systeemit hallitsevat ihmisten toimintaa niin lujasti, että avoin ja rehellinen ajattelu ja keskustelu ei vain onnistu. Kun joku (suomalainen mies) yrittää osoittaa, millaista barbaarisuutta fundamentalistiseen islamismiin kytkeytyy ja esittelee uutista raiskatun tyttölapsen sharia-lain mukaisesta kivityksestä, mitä tekee suomalainen vasemmistolainen feministi: kysyy, montako naista suomalaismiehet tappavat vuodessa. Kun aletaan puhua somalityttöjen perheen ja lähi-imaamin tahdosta tehdyistä ympärileikkauksista (siis ulkoisten sukuelinten poistamisesta ja umpeen ompelemisesta) ja pohtia, mitä asialle voitaisiin tehdä, moni suomalainen feministi huomauttaa mielestään relevantisti, että moni suomalainen nainen kärsii parisuhdeväkivallasta – ja syyttää yleistäen suomalaismiehiä itsekkyydestä, naisvihasta ja väkivaltaisuudesta.

Tämä on toki yleistys. Suurin osa suomalaisista feministeistä on fiksuja ihmisiä, jotka ajavat sukupuolten välistä tasa-arvoa ja muita hyviä asioita. Ihan oikeasti. Vain jotkut ovat naisia, jotka vihaavat miehiä niin palavasti, että liittoutuvat vaikka itse saatanan kanssa, jos vain saavat lisää ammuksia sotaansa. Mutta aivan samoin suurin osa suomalaisista miehistäkin on fiksuja, väkivallattomia ja naista arvostavia ihmisiä.

Nettikeskusteluissa tulee feministien ja käsikirjavasureiden lisäksi vastaan myös kaikkien rakastamia oikeistolaisia ”maahanmuuttokriittisiä”. Heidän kanssaan keskusteleminen tuottaa yhtä vähän hedelmää kuin feministien ja käsikirjavasureiden kanssa keskustelu. Kun omien näkemysten muuttaminen ei sovi yhteen ennalta päätetyn päämäärän kanssa, niitä ei tietenkään sovi ryhtyä perustelemaan tai kyseenalaistamaan, ja jos vastaväittäjä esittää argumentit, jota ei voi kumota, aletaan huutaa suureen ääneen OLKIUKKO! OLKIUKKO! sillä tämä varoitushuuto saa kaikki kuulomatkan päässä olevat hautaamaan pään hiekkaan kunnes omat uskomukset vaarantava lausunto on mennyt pois ja keskustelu voi taas jatkua käsikirjoituksen mukaisella tavalla.

Olkiukkoja nähdään aika helposti myös kultturirelativistien leirissä, koska ilman olkiukkojen näkemistä on vaikea yhtä aikaa puolustaa suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa ja toisaalta edistää joidenkin yksilöiden (usein naiset ja lapset) epätasa-arvoa ja yhteisöllistä suvaitsemattomuutta, kulttuurisen suvaitsevaisuuden nimissä.

Kaikki nämä ryhmät niputtavat kaikki muslimit samaksi kiinteäksi möykyksi, jota pitää joko suvaita ja idealisoida sokeasti tai vaihtoehtoisesti syyllistää kaikesta, mitä muslimit ovat koskaan tehneet tai sanoneet. Läpi ei vain mene radikaali ajatus siitä, että me kaikki olemme lopulta ihmisiä, joille pitää tarjota Suomessa samat ihmisoikeudet ja joilta on lupa vaatia myös maan lakien ja toisten ihmisten oikeuksien kunnioittamista, mukaan luettuna omat lapset, puolisot, sisarukset, naapurit ja muut maan asukkaat. Käsikirjavasuri pitää tällaista ajatusta suvaitsemattomana ja rasistisena (koska haluaa suvaita nimenomaan eksoottisinta mahdolllista muslimia, joka on tietysti parrakas fundamentalisti), oikeistolainen ”maahanmuuttokriittinen” taas kiistää humanististen muslimien olemassaolon (koska haluaa vastustaa nimenomaan sitä samaa partafundamentalistia, jota käsikirjavasuri keskittyy suvaitsemaan) ja feministit taas pyrkivät jotenkin osoittamaan, että todelliset ihmisoikeusrikkomukset kohdistuvat suomalaisnaisiin, joiden euro on edelleen vain 80 senttiä, ja jos musliminaisten oikeudet eivät toteudu, se johtuu tietysti suomalaismiesten rasismista.

Huvittavinta on se, että syvimmässä unessa tuntuu olevan virallinen suomalainen media. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeusneuvoston tekemä skandaalimainen päätös uskontojen herjaamisen (lue=fundamentalistisen islamismin kyseenalaistamisen ja kritisoimisen) kieltämisestä ei läpäissyt uutiskynnystä juuri missään.

Mainokset
%d bloggers like this: