globaalin etiikan puolesta

Humanismin sitkeä haaste

In Uncategorized on huhtikuu 9, 2009 at 9:02 am

Pääkirjoitus/Humanisti 4/08

Jussi K. Niemelä

Vuosi vaihtui valitettavan tutuissa merkeissä. Israel hyökkäsi Gazaan Hamasin pitkään jatkuneiden raketti-iskujen ärsyttämänä. Islamistijärjestö aloitti härnäämisen heti, kun tulitauko loppui. Israel iski nopeasti takaisin ja taas olemme inhimillisen katastrofin keskellä. Tätä kirjoittaessani Israelin maahyökkäyksestä on reilu vuorokausi aikaa.

Reilu vuosi sitten tutkija Hannu Juusola esitti Humanismin päivillä pitämässään esitelmässä, että uskonnolla – islamilla ja juutalaisuudella – ei olisi enää juuri mitään osuutta Palestiinan konfliktissa. Juusolan mukaan syyt ovat nykyisin poliittisia. Tämä pitääkin osittain paikkansa, mutta tärkein unohtuu.

Hamasin edustama politiikka on islamistista. Se saa liikkeelle panevan voimansa Koraanin vanhoillisesta tulkinnasta. Hamas on Egyptin Muslimiveljeskunnan Palestiinan haara, joka tähtää Israelin valtion tuhoon. Sellaisen naapurin kanssa on lähes mahdotonta tulla toimeen ja erittäin vaikea istua neuvottelupöytään.

Mitä annettavaa kansainvälisellä humanistiliikkeellä olisi Palestiinan konfliktiin? On selvää, että sotilaallisesti voimakas Israel saa konflikteissa pääsääntöisesti syntipukin osan. Sen sijaan suurelle yleisölle ei tunnu olevan selvää Hamasin edustama ääriuskonnollinen ja suvaitsematon ideologia. Mikäli olisi, Israel saattaisi saada enemmän ymmärrystä radikaaleillekin toimilleen. Humanistin on vaikeaa, mahdotonta, asettua täysin kummankaan osapuolen taakse. Onneksi sellaista ei edes vaadita.

Palestiinan alueen konflikti on yhtä vanha kuin Israelin valtio, oikeastaan vanhempi. Sen juuret voidaan johtaa islamin alkuvuosilta. Alueella on taisteltu oikean uskonnon ja Jumalan valitun kansan asemasta jo vuosisatoja. Uskonto onkin lähes aina ollut myös poliittinen ideologia. Vain sekulaarinen valtiokäsitys voi parhaimmillaan ajaa uskonnolliset opit pois yhteisten asioiden hoidosta.

Vielä keskiajalla Eurooppa oli katolisen kirkon poliittisen hirmuvallan ikeen alla. Se oli pimeyden aikaa.

Tuskin monikaan uskova oivaltaa, että sekulaarinen, tasa-arvoinen, ihmisoikeuksia tasapuolisesti kunnioittava palestiinalaisvaltio voisi tuoda ratkaisun konfliktiin. Islamistit eivät sellaiseen kuitenkaan koskaan suostu – eivätkä myöskään vanhoillisimmat juutalaiset. Israelin valtio on jo melko sekulaarinen, mutta kuitenkin sen olemassaolo perustuu uskontoon. Ateistin näkökulmasta on kovin turhauttavaa katsella jatkuvaa konfliktia, joka perustuu siihen ikävään tosiasiaan, että kaksi valittua pyhää kansaa haluaa olla sitä samalla alueella. Maallistuneen ihmisen mielestä ihmisarvo kuuluu kuitenkin lähtökohtaisesti jokaiselle eikä kukaan ole toista pyhempi. Muu on silkkaa tekopyhyyttä.

Mainokset
%d bloggers like this: