globaalin etiikan puolesta

Miksi Islamia aina kiusataan?

In Uncategorized on huhtikuu 18, 2009 at 7:56 pm

Jaakko Wallenius

Olen monissa keskusteluissa todennut, että monien ihmisten on vaikea ymmärtää yhteiskunnan sosiaalisen ja taloudellisen kehitystason ja yhteiskunnassa vallassa olevan uskonnon välillä olevaa selvää korrelaatiota.

Tämä ongelma johtuu luonnollisesti siitä, että uskontoa on totuttu tarkastelemaan yksilötason asiana, eikä makrotason sosiaalisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä.

Valtauskonnon todellisen yhteiskunnallisen vaikutuksen voi lopulta havaita vasta pitempiä kehitysjaksoja ja eri yhteiskuntia vertailemalla ja tuon vaikutuksen havaitseminen vaatii hyvin tietoista aivotyötä.

Yksilötason asiat kuitenkin aina lopulta muuttuvat yhteiskunnallisiksi ilmiöiksi, kun ne alkavat vaikuttaa riittävän monen ihmisen elämään.

Niinpä väitän, että esimerkiksi länsimaisen tieteen ja sitä seurannut talouselämän nousu ovat pitkälti sen ansiota, että kristinusko menetti Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa aikaisemman ehdottoman henkisen valta-asemansa.

Tämä kehitys mahdollisti henkisen vapautumisen kristinuskon mukanaan kuljettamasta raskaasta ja ajattelua rajusti rajoittaneesta painolastista, mikä taas mahdollisti monien asioiden ajattelemisen uudella tavalla.

Uusi tieteellinen ja yhteiskunnallinen ajattelu taas johti todelliseen innovaatioiden vyöryyn ja myös yhteiskunnallisten rakenteiden kehittymiseen.

Innovaatiot ja niiden hyödyntäminen taas vetivät lopulta myös talouselämän ennennäkemättömään kasvuun, mikä puolestaan aikaa myöten nosti länsimaat globaalilla tasolla selvään johtoasemaan niin taloudellisesti, poliittisen kuin sotilaallisestikin.

Väitän myös, että nuoren Islamin lyhyt kukoistuskausi 700-1000 -luvuilla oli seurausta aivan vastaavanlaisesta henkisestä vapautumisprosessista, joka mahdollisti aivan uudenlaisen luovan tieteellisenkin ajattelun.

Arabivalloittajat mursivat silloisen katolisen kirkon ylivallan koko itäisen Välimeren piirissä ja samalla vapauttivat valtavan määrän henkisiä voimavaroja.

Tämä lyhyt kukinta kuitenkin valitettavasti päättyi, kun vielä muotoutumisvaiheessaan ajattelua vapauttanut Islam varhaisella keskiajalla jäykistyikin lopulta jopa dogmaattisimmaksi ja uutta ajattelua selvästi tehokkaimmin estävimmäksi moderniksi valtauskonnoksi.

Olen monissa keskusteluissa todennut, että useille ihmisille on kerta kaikkiaan mahdoton ajatus hyväksyä, että islamilaisen maailman nykyisen taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen alennustila voisi olla jotenkin seurausta myös näissä maissa vallassa olevasta uskonnosta.

Asian ymmärtäminen voi olla vaikeaa varsinkin koska meillä Suomessa uskonnon todellinen vaikutus yhteiskunnalliseen kehitykseen on loppunut ja kadonnut täysin jo aikoja sitten.

Toisaalta Islamin todellinen erittäin syvälle päivittäiseen elämään ja ihmisten koko ajattelutapaan ja maailmankäsitykseen ulottuva vaikutuskin on monelle outo asia, kun omassa elämänpiirissäkin uskonnon merkitys ja vaikutus on jo lähes olematon.

Kristinusko oli uuden ajan alkuun asti aivan samanlainen yhteiskunnallisen ja tieteellisen kehityksen jarru ja feodaalisen perinteen takuumies kuin Islam on nyt. Meidän onneksemme sen yhteiskunnallinen valta-asema murtui ja pian myös länsimaiset valtiokirkot muuttuivat radikaalisti, kun ne luopuivat tavoittelemasta yhteiskunnallista valta-asemaa.

Islamilaisten maiden taloudellinen ja yhteiskunnallinen alennustila on perinteisesti totuttu selittämään kolonialismilla, imperialismilla ja kapitalismilla. Toisaalta pitää muistaa, että vaikkapa Thaimaa, Korea tai Taiwan ovat olleet jopa vielä vahvemmin samojen voimien armoilla, mutta ne ovat kaikki pystyneet kääntämään yhteiskuntansa nousukulmaan, johon yksikään kokonaan islamilainen maa ei ole koskaan pystynyt.

Kolonialismilla on varmasti ollut vahva vaikutuksensa lähtötasoon myös islamilaisissa maissa. Yli 50 vuotta kolonialismin viimeistenkin jäänteiden purkamisen jälkeen se ei kuitenkaan enää yksin riitä selitykseksi, vaikka se yhä onkin loistava väline siirtää vastuu kokonaan muille omasta kehityksestä.

Pakistanilaisen professor Pervez Amirali Hoodbhoyn ( http://en.wikipedia.org/wiki/Pervez_Hoodbhoy ) työhön tutustuvalle selviää nopeasti miksi islamilaisen maailman taloudellinen ja henkinen kehitys laahaa juuri nyt niin pahasti perässä uskonnon henkisen ikeen niskastaan jo karistaneeseen Länsi-Eurooppaan verrattuna.

Hän on esimerkiksi laskenut, että maailman 46 islamilaista maata ovat yhdessä tuottaneen 1,17 prosenttia maailman tieteellisestä kirjallisuudesta, kun 1,48 prosenttia on peräisin yksin Espanjasta.

Professorin keräämien virallisten tilastojen mukaan koko Pakistanissa on sivumennen sanoen rekisteröity vain kahdeksan patenttia viimeisen 43 vuoden aikana.

Vuonna 2002 julkistetun, YK:n tilaamana arabivoimin tehdyn ja Kairossa julkistetun selvityksen mukaan arabian kielelle käännetään keskimäärin 330 alun perin vieraskielistä kirjaa, mikä on vain viidesosa siitä määrästä, joka yksin kreikaksi  käännetään joka vuosi.

Raportin järkyttävän laskelman mukaan viimeisen TUHANNEN vuoden aikana arabian kielelle on käännetty vähemmän kirjoja kuin espanjaksi käännetään JOKA VUOSI.

Näiden lukujen valossa on todella helppo ymmärtää miksi islamilainen maailma ei ole alkuunkaan pärjännyt maailmantaloudessa, joka on vuosikymmen vuosikymmeneltä perustunut yhä enemmän henkilökohtaiseen osaamiseen ja innovaatioihin.

Pakistanin kaltaisissa maissa koko koulutusjärjestelmä aivan liian usein yhä perustuu erään vanhan uskonnollisen kirjan ja sen selitysteosten ulkoa opettelemiseen, eikä se yksinkertaisesti voi antaa eväitä, joilla modernissa maailmassa pärjäisi.

Tottakai islamilainen maailmakin tuottaa huippuyksilöitä, jotka pystyvät irtaantumaan Islamin kaiken uuden ajattelun kieltävästä uskonnollisesta perinteestä, mutta kansakuntien tasolla Islam on valtava kehitystä jarruttava painolasti. Ilman öljyvaroja islamilaisen maailman jälkeenjääneisyys näkyisi vielä valtavasti selvemmin.

Uskomattoman tarkkaan perinteiden ja äärimmäisen tarkasti määritellyn ajattelumallin noudattamiseen perustuva Islam synnyttää aina sitä staattisempia ja muutoskyvyttömämpiä yhteiskuntia mitä suurempi uskonnon vaikutus yhteiskunnassa on.

Pahimmillaan nähdään yhä yhteiskuntia joiden perusrakenteet ja toimintavavat ovat keskeisiltä osiltaan keskiaikaisella tasolla, kuten vaikkapa uskon keskusalueella Omanissa, Jemenissä, Afganistanissa tai Saudi-Arabiassa on asian laita.

Toisaalta Algerian, Tunisian ja Marokon kaltaisissa reuna-alueen maissa uskonnon vaikutus on ollut perinteisesti vähäisempää. Niinpä myös sen yhteiskunnallista kehitystä jarruttava voima on ollut vähäisempi, mutta toisaalta myös Pohjois-Afrikan maissa uskonnollisen perinteen jarruttava vaikutus on selvästi havaittavissa.

Taloudellisen kasvun ei tietysti tarvitse olla elämän tärkein päämäärä, mutta väistämätön tosiasia on, että kun vierekkäin elää kehittyviä ja kehityskyvyttömiä yhteiskuntia, kasvaa näiden yhteiskuntien elintasoero väistämättä ajan myötä yhä suuremmaksi.

Islamilaisessa maailmassa hallitsematon väestönkasvu ja heikosti kehittyvät taloudet yhdistyvät valitettavasti myös sosiaalisen ja yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden kasvuun, joka puolestaan on merkittäviltä osin seurausta nimenomaan vanhakantaisen feodaaliajan uskonnon luomiin henkisiin rajoituksiin perustuvasta demokratiavajeesta.

Jo nimi Islam merkitsee yksinkertaisesti alistumista. Auktoriteettien  kyselemätön ja ehdottoman täydellinen totteleminen on  koko uskonnon ydinsanoma ja tämä ajattelumalli istuu hyvin huonosti todelliseen demokratiaan.

Pysyvän demokraattisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen ei olekaan vielä koskaan onnistunut islamilaiseen perinteeseen nojaavissa yhteiskunnissa.

Vahvaan kaikkien perinteiden kunnioittamiseen perustuva Islam tukee kaikkialla vanhojen feodaalisten yhteiskuntarakenteiden säilymistä. Iranin ja Saudi-Arabian kaltaisissa islamilaisissa maissa estetään säännönmukaisesti ammattiyhdistysliikkeen ja ylipäätään kaikkien palkkatyöläisten etuja ajavien organisaatioiden toimintamahdollisuudet, mutta sama kehitys on nähtävissä kautta koko islamilaisen maailman.

Länsimaiset hyvinvointivaltiot on kuitenkin rakennettu työväenliikkeen ja pääoman vuosikymmenien mittaan tekemien lukemattomien molempia osapuoli pitkän päälle hyödyttäneiden kompromissien avulla. Jos toisen osapuolen toiminta estetään kokonaan, ei koskaan synny kompromissejakaan ja yhteiskunnallinen kehitys väistämättä vinoutuu ja hidastuu.

Turkki on kuitenkin mainio osoitus siitä, että myös islamilainen maa voi onnistua, jos uskonnon asemaa pystytään heikentämään tarpeeksi.  Turkissakin päästiin demokratian tielle vasta uskonnon aseman rajun ja tietoisen heikentämisen jälkeen.

Kemal Ataturkin Turkissa suorittaman uskonnollisen vallankumouksen tulokset ovat tosin nyt joutuneet uhatuiksi islamilaisen AP-puolueen valtakaudella. On toisaalta hyvin helppo ennustaa, että Turkin kehitys ei suinkaan käänny noususuuntaan, jos koululaitoksessa palataan Koraanin opiskeluun ja naiset eristetään työelämästä.

Uskontoon perustuvan täydellisen alisuorittavan koululaitoksen tuoman perushaitan lisäksi hyvin tärkeä syy islamilaisen maailman suhteellisen jälkeenjääneisyyden vauhdittumiseen on luonnollisesti se, että kun länsimaissa kasvua on tuottanut se, että on saatu naiset aivan uudella tavalla mukaan talouselämään, on tämä kehitys ollut radikaalisti vähäisempää islamilaisessa maailmassa.

Jos työvoimaresursseista merkittävä osa jätetään kokonaan käyttämättä, syntyy väistämättä merkittävä ero niihin maihin verrattuna, joissa tämä resurssi on otettu käyttöön.

Islamin erityisongelma on, että tuo uskonto ei ole koskaan tehnyt kristinuskon tavoin eroa uskonnollisen ja valtiollisen elämän välillä.

Islam on aina ollut valloittajien, valtiaiden ja valtion uskonto, joka kietoutuu kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan, lainsäädäntöön ja pyrkii päivittäiseen arkisen elämän täydelliseen säätelyyn, eikä pitäydy länsimaisten uskontojen tavoin omalla henkisellä tontillaan. Tämänkin peruseron ymmärtäminen on edelleen monille länsimaisille ihmisille hyvin vaikeaa.

Kaikki tämä ei suinkaan tarkoita, että islamilaisissa maissa asuvat ihmiset olisivat millään tavalla huonompia ja kyvyttömämpiä kuin muut.

Aivan samalla tavalla vaikkapa puolalaiset eivät sinänsä muuttuneet ihmisinä kommunismin aikana huonommiksi ihmisiksi kuin ennen tai jälkeen kommunismin, mutta tuo ideologia muutti yhteiskunnan rakenteita niin, että ihmisetkin toimivat eri tavalla ja myös suhtautuivat eri tavalla muihin ihmisiin.

Kommunismin ideologian fyysisen vallan romahtamisen myötä ajan mittaan kuitenkin nuo myös nuo ideologian tuottamat henkisetkin muutokset katoavat.

Mainokset
%d bloggers like this: